Niin siinä kävi, että pojat pääsi tänään ekaa kertaa elämässään valjastelemaan ulos! Ääniefekteistä päätellen kokemus oli huikea, erityisesti Poksun mielestä. Pyysin kaverin mukaani (Kiitos taas Ellu!), ettei mun tarvitse itse temppuilla kahden kissan kanssa, jos ne saa jonkun hyperhirvittävän paniikkikohtauksen. :)

Vietiin pojat yhdelle rauhalliselle kalliolle, että ne saivat totutella rauhassa ulkoiluun ilman että tarvitsee säikkyä vieraita ihmisiä tai koiria tai mopoja, niitä kun täällä päin kulkee aika paljon. Alkuun molemmat vaan kyhjöttivät myttyinä, varsin hämillään uudesta tilanteesta. Poksu ujelsi kuin viimeistä päivää, sillä kun on tapana kommentoida kaikkea uutta ja jännittävää, mahdollisimman kovaäänisesti tietenkin. Sehän siis aloitti huutamisen heti, kun astuttiin ulos kotiovesta. Jannu taitaa tykätä äänestään. :D

Poppari oli selvästi reippaampi, se tepasteli niin pitkälle kuin hihnaa riitti ja tutkaili ympäristöä, pysytellen kuitenkin Poksun lähettyvillä. Poksu oli enempi mammanpoikafiiliksellä liikenteessä, heti jos menin kyykkyyn räpsimään kuvia, Poksu oli tunkemassa syliin. Poksu seurasi minua ja Popo seurasi Poksua. Ensimmäiseksi ulkoilureissuksi pojat olivat kuitenkin yllättävänkin rohkeita. Säikkykohtauksilta säästyttiin, vaikka eräs meteliä pitänyt kuorma-auto vähän jännittikin. Pojat pääsivät myös kokeilemaan miltä lumi tuntuu, kun talon nurkalla pari kökköä sattui vielä olemaan. :)

Popo tutkii ja Poksu huutaa

Popo nauttii...

... ja Poksu huutaa. :D

Poikien valjaat on Vänttisen (www.arjasart.com) iiiihanat kissanvaljaat. Nahka on ihanan pehmoista ja valjaissa on myös heijastimet. Valjaat istuu molemmille jäppisille tosi hyvin, ja ne on helppo pukea kissalle. Suosittelen!