Poppari aloitti tässä edellisyönä aivastelun. Poika aivastelee niin että roiskeet lentää. Muuten jannu on ihan oma itsensä, syö, juo, painii, silmät ja nenä ei erityisemmin vuoda. Kunhan aivastelee. Pokeri aloitti pärskimisen hiukan myöhemmin, sen aivastukset ei ole ihan niin "märkiä".

Kurjaa sinänsä, sillä meidän olisi tänään pitänyt osallistua Turokin Kissanpäiville, esittelynäyttelyyn. :/ Onneksi ensi kuussa on Turussa arvostelunäyttely, ja pojat on sinne menossa. Ainakin sunnuntaina. Olisi kivaa osallistua molempina päivinä, mutta yöpaikan puutteesta johtuen osallistutaan vaan toisen päivän näyttelyyn.

Popparin sienitestin tuloksetkin tuli viimein ja negatiivista näyttää. Popparista voi siis tulla isä, kun on kaikki kunnossa. :) Täytyy odotella vielä sen verran, että saadaan meidän muutto alta pois ja ehditään totuttautua arkeen, sitten voi Popparin tuleva morsiankin tulla kyläilemään ja toivottavasti seurauksena tulisi paljon pieniä itämais-/siamilais-/seychelloisvauvoja. Iih!

Ei kuitenkaan syytä huoleen, sillä Poppari kävi vaan testeissä, joiden tulosten tultua tiedetään voiko Popparista tulla iskä! :)

19.1. kasvattajatäti Minna tuli katsomaan poikia, sillä meillä oli ohjelmassa viedä Poppari samana iltana eläinlääkäriin tipauttamaan pikkuisen verta putkeloihin ja hammasharjakäsittelyynkin jäppinen pääsisi. Kyseessä siis FIV-, FeLV-, veriryhmä-, ja sienitestit.

Lääkäritädin ensimmäinen toteamus oli, että "Vai pääsee herra Poppari pukille!" Juu. Popomiäs otti pöydällä kyhjöttämisen lunkisti ja rupesi siinä eläinlääkärin käsiä puskemaan ja vähän se kehräsikin, ei tainnut poika tietää mitä tuleman piti. Tosin ei sen olemus kyllä muuttunut mihinkään suuntaan koko reissun aikana, vaikka eläinlääkäri laittoi omituisen narun jalkaan ja rupesi vielä piikilläkin ronkkimaan!

Ensin ell. suki Popparia hammasharjalla, korvantauksia rapsutellessa kissan ilme oli vähän semmoinen, että eikö jo riittäisi, mutta eipä se silti näyttänyt harjailusta olevan moksiskaan. Eläinlääkärillä oli hiukan vaikeuksia saada pojasta irti karvan karvaa, mutta pienen sukimistuokion jälkeen "todistusaineistoa" oli tarpeeksi ja ensimmäinen vaihe oli valmis.

Seuraavaksi Popolle laitettiin toiseen etujalkaan kiristysnauha. Kiltisti tämä nuori mies istui paikallaan ja katseli, vaikka ilme olikin alkuun hieman kysyvä, että mitäs nyt tapahtuukaan. Minun silitykset taisi kelvata, kun pientä kehräystä oli kuultavissa taas. Eläinlääkäri väitti Popparia hyvin paksunahkaiseksi, mutta lopulta se neulakin saatiin paikalleen ja näytteet otettua Popparin istuessa hienosti paikoillaan. Purrurrr sanoi Poppari. Näytteenoton jälkeen eläinlääkärin piti hetki pitää kiinni pojjaan kintusta, että verenvuoto hiukan tyrehtyy. Popo itse oli kyllä sitä mieltä, että semmoiset on ihan turhia juttuja ja oli taas lähdössä eläinlääkäriä puskemaan.

Toimenpiteiden ajan eläinlääkäri kyseli kovasti Popparin tulevasta morsiamesta ja herrasta itsestään, sekä itämaisista kissoista yleensäkin. Minä parhaani mukaan lyhyen kokemukseni taustalta vastailin. Poppari sai paljon kehuja kohteliaisuudestaan ja tyyneydestään ja pois lähtiessä eläinlääkäri taisi todeta, että hän voisi ottaa Popparin itselleen milloin vain. Kiitos mutta ei kiitos, tämä pikkuhurmuri kun on minun!

Testien tulokset kolahtivat luukusta tänään FIV:n, FeLV:n ja veriryhmän osalta. Negatiivisia olivatten ja veriryhmä A. Vielä odotellaan uutisia sienitestistä ja toivotaan toki, että saadaan kevään mittaan maailmaan söpöjä liloja puikelonassuja! (Mikä pentukuume? Onko se jotain syötävää?)

Loppuun täytyy todeta, että olen hurjan ylpeä murupullasestani, kiitos Minna kun raaskit luopua siitä. ;D Ps. Se sininen karvapallolelu on jo tampattu ihan muodottomaksi.

Loppuvuosi oli pojille oikein makoisa. Saivatten joululahjaksi taas uuden pedin, nimittäin lasten lepotuolin! Bongattiin marraskuisessa kissanäyttelyssä Luolaleijonien Hanna-äipän kanssa ihana pesä, joka oli vähän kuin tuoli, mutta siis kissojen pesä, ja se maksoi muutaman kympin. Ellei jopa lähemmäs viittäkymppiä? (Myöhempi korjaus: Muistin päin honkia, kahdeksankympin tienoilla sen pesän hinta kuulema olikin. :D) Mutta kuitenkin. Koska olen kaupantäti niin sitä kovin kiinnostuneena aina tutkailee oman kaupan tarjontaa, että osaa neuvoa asiakkaat oikeaan suuntaan jos tulee jotain yllättäviä kysymyksiä, jotka ei koske omaa osastoa. Ja löysinpä sitten eräänä päivänä nämä ihanat lasten lepotuolit! Kyseessähän on siis tällainen hässäkkä:

Kokoontaitettava, sievä, pehmoinen vaaleansininen lepotuoli. :) Kangas on hiukan liian sähköistä, ettei pojat aluksi siinä meinanneet viihtyä, mutta laitoinpas päälle kasvattajatätiltä saadun huovan näin (ja heti heräsi erään mielenkiinto):

Tuoli herätti mielenkiintoa myös velipojassa:

"Jumpe, täähän on jännä!" Ajattelee Poppari, ja...

..lysähtää pyllylleen tuolin pohjalle.

Sitten iskeekin velipojalla se kuuluisa kateus!

Mutta sopivan asennon löytäminen on aluksi hieman vaikeaa. :D

Lepotuolipeti on siis korkattu ja kelpuutettu. :) Hyvä niin! Seuraavana hankintalistalla uusi kiipustelupuu, bongasin Zooplussasta niin poikien väriin natsaavan yksilön, että se on niinkun pakkosaadaheti! Harmi vaan että ne on väliaikaisesti loppuneet varastosta. Uuden satsin pitäisi olla Zooplussalla 7.1. Sitä odotellessa.. :)

Olin tänään turisteeraamassa kissanäyttelyssä Turun messukeskuksessa. Lilaraketit eivät tällä kertaa osallistuneet, mutta mukana oli Luolaleijonien blogin toinen tähti Raichu-siamilainen ja mammansa Hanna. Reissu oli antoisa, Raichu kun lähti päivän päätteeksi kotiin Premier-titteliä rikkaampana, ja minulla tarttui mukaan muovikassillinen tuliaisia pojille. :) Olin elämäni ensimmäistä kertaa kissanäyttelyssä ja tuli kyllä vertailtua meininkiä paljon koiranäyttelyihin. Hanna selosti hienosti kissanäyttelyn eri vaiheita ja minä kuljin perässä ja yritin muistaa kaiken. Sain myös hyödyllisten näyttelyvarusteiden listan ja täytyy myöntää, että listalla oli myös tarvikkeita mitä en ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että saattaisi näyttelyssä tarvita. Joten kiitos listasta Hanna! Näyttelyhäkeissä oli toinen toistaan hienompia "sisustusratkaisuja" ja täytyy myöntää, että minullakin lähti ideat leijailemaan päänupissa kun haaveilin omien poikien häkkien sisustamisesta sitten kun me joskus näyttelyihin asti päästään. :D Voi tosin olla, että ihan ekoihin näyttelyihin en mitään sisustusihmeitä saa aikaiseksi..

Yksi näyttelyostoksistani oli pojille uusi peti. :) Siniharmaa maastokuosi passaa poikien väriin kivasti, vaikka jannut onkin liloja. Peti pääsi heti käyttöön ja Poppari erityisesti viihtyy siinä mainiosti. Pokerikin käväisi siinä nokosilla, mutta siirtyi sitten suosikkipaikkaansa peiton alle. :) Näyttelystä ostin myös huiskan, missä on nahkainen tupsu. Se sai Poksu-raketin lentämään ja kieppumaan kuin Hornetin lentonäytöksessä. Poppari otti tapansa mukaan tilanteen vähän hillitymmin, ja tyytyi nappaamaan huiskaa suukkuun aina kun se tarpeeksi lähelle osui. Eikä muuten sitten luopunutkaan aarteestaan suosiolla.. :D

Poppari testaa uutta petiä

Poksupoika tykkää jääkaapista. Kun jääkaappi aukeaa, on herralla heti pää oven välissä kun jotain kivaa vois haluta. Sitten alkaa se vaativa mäkättäminen, kun nyt ihan oikeesti tahtoisi jotain hyvää!

Viime yönä Olli tuli kotiin pienessä tuiterissa (aijai) ja aamulla vessakäynnin yhteydessä herra otti juotavaa jääkaapista ja unohti jääkaapin oven auki. Kauaa se ei ehtinyt auki olla, kun mä varmuuden vuoksi menin tarkistamaan ettei Olli ole unohtanut valoja päälle, kun joku kajastus kantautui makkariin. No, jääkaapin valohan se oli, kun ovi oli apposen auki.. Jääkaapissakin näkyi kaikki olevan kohdallaan, joten pistin oven kiinni. Siinä vaiheessa alkoi selän takaa kuulua rapinaa, ja kun käännyin katsomaan, niin Pokeri porhalsi keittiön halki nakkipakettia raahaten ja oli matkalla makuuhuoneeseen sängyn alle aarteensa kanssa. Eteneminen oli pikkuvarkaalla sen verran hidasta, että sain nakkipaketin haltuuni ja palautin sen jääkaappiin. Siinä vaiheessa Pokeri palasi rikospaikalle ja meinasi pujahtaa jääkaappiin nakkipaketin perässä, ja voi sitä märinää kun otin kissan sivuun ja laitoin jääkaapin oven kiinni. :D

Pokeri on muutenkin semmoinen kerjäävä possukka. Eilen sain nälkäisiä katseita osakseni, kun otin päänsärkylääkkeen. Se nälkäinen katse nauliintui minuun kun söin leipää ja sama nälkäinen katse seurasi minua kun pesin hampaita.. Ja kyllä pojilla on kupissa ruokaa! -___- Ehkä sitä se pallittomuus teettää.. Poppari kun on ihan erilainen, syö sen minkä syö ja on tyytyväinen, kerjäämisestä ei ole tietoakaan. :)

Loppuun esimerkki nakkivarkaan touhuista, kun nakkipaketti saa paljon kiinnostusta osakseen. (Tilanne on lavastettu.)

Työkaverini Hanna kävi tänään katsomassa poikia. Mukana Hannalla oli kamera ja pojille myös aivan täydellinen tuliainen! Uusi ONKILELU! (Edellinen ehti jo hajota..) Ja erityisesti Popparin mieleen oli rapinahiiri, mikä myös sieltä tuliaispaketista löytyi. Molemmat pojat sulivat ongen nähtyään, mitä nyt Poksu ujosteli suunnilleen ensimmäisen tunnin, mutta Poppari oli ihan täysillä pelmuamassa heti kun se tajusi, että Hannahan osaa leikkiä! Ja silittää! Ja pussailla! Ja rapsuttaa! Voi sitä taukoamatonta hurinaa.. Pokerikin lämpeni sitten vähän myöhemmin, ja yltyi sekin kehräämään ja puskemaan.

Hanna-täti voitti loppujen lopuksi poikien luottamuksen ja sitten päästiin kuvaamaan. Pokerista kuvia tuli vähemmän, kun se joko piilotteli tai sitten vaihtoi asentoa (lähinnä käänteli päätä) niin nopeasti, että kamera ei pysynyt perässä. Poppari sen sijaan omasi selkeät mallin elkeet ja meni jopa jakkaralle poseeraamaan ja istui siinä kauan ja hartaasti. :)

Popparin poseeraus / kuvaaja Hanna Suutari

Pokerin pentuilme / kuvaaja Hanna Suutari

Nämä seuraavat heikkolaatuiset otokset eivät edes ansaitsisi päästä samaan blogimerkintään edeltävien kanssa, mutta laitetaan nyt silti, kun pojat oli niin suloisia päiväunillaan peittokasassa.. Kuvat siis minun ottamia, myönnetään.. o:)

Huomioi Pokerin häntä kietoutuneena velipojan kaulalle. :)

Ostin pojille eilen kananmakuisia herkkupaloja. Pokeri ihastui niihin heti ja olisi varmaan vetänyt nassuun koko pussillisen, mutta sai nyt tyytyä muutamaan. Palaan siis, ei pussiin. :) Popparillekin maistui, mutta se olisi mieluummin syönyt itse pussin. Pussin kulmat on reikiä täynnä, kun se vähän koitti maistella. Pöhkö.

Viikonloppulapsi Konsta lähti tänään kotiin. Popparilla oli kivaa, kun oli joku joka jaksoi silittää ja leikittää heti aamusta, kun me Ollin kanssa vielä nukuttiin. Pokeri pelkäsi poikaa ja tämän kovaäänisiä leikkejä, mutta kyllä sekin varmasti tottuu aikanaan. Konsta kuitenkin tietää miten eläinten kanssa tulee olla, eikä häiritse kissoja jos ne eivät itse tahdo näyttäytyä.

Otin tänään pojista muutaman kuvan. Yllätin heidät löhöilemästä Konstan patjaliukumäkiviritelmästä ja räpsin muutaman hämärän ja tärähtäneen otoksen, mutta paremman puutteessa menköön. Näin pimeään vuodenaikaan tässä kämpässä ei ole tarpeeksi valoisaa mihinkään aikaan päivästä, että saisi tavispokkareilla oikeasti hyviä kuvia..

Meille muutti eilen kaksi hurmuripoikaa. Juniorit ovat laatua kissa ja rodultaan ne ovat itämaisia lyhytkarvoja. Meidän ensimmäiset kissat ikinä ja ihaniahan ne ovat! Pojat saapuivat eilen kuuden aikaan, mutta illemmalla jo rohkaistuivat leikkimään ja tänään ovat olleet todella reippaita ja rohkeita, uskaltavat liikkua enemmän ja ovat koiriakin käyneet portin lähellä katselemassa, pienen varovaisen murinan saattelemana tietysti. :) Uteliaisuus voittaa pelon. Vessalaatikko on korkattu ja parhaat piilotkin on jo löydetty. Lelutkin on saaneet hurjasti kyytiä. Varsinkin vedettävä "tärinähamsteri". :D Sitä ravistetaan napakasti ja sitten päästetään irti niin, että hamsteri lentää kaaressa. :)

Pokeri on väriltään lilatäplikäs ja se on oikea kehruukone. :) "Poksu" on pojista reippaampi (toistaiseksi) ja se vastaa nimellä kutsuun maukumalla. Pokeri on myös huomattavasti kiinnostuneempi koirista, kuin Poppari. Vähän avuton se on. Jos esimerkiksi ovenraosta ei mahdu, tulee Poksulle itku ja sitten meidän kotiorjien on pakko mennä apuun, kun raukkaparka ei muuten pääse!

Poppari on lilatäplikäsvalkoinen. Värilliset alueet ovat erilaiset eri puolilla kylkiä ja korvat ovat takaa puoliksi värilliset ja puoliksi valkoiset. :) Popparilla on kauniit vihreät silmät ja se on vähän ujompi, mutta veljeään se tykkää seurata ja matkia, kun veljen läsnäolo tuo turvaa. Poppari on myös vähän kiinnostunut koirista, mutta yksin se ei uskalla mennä portin lähelle koiria katsomaan. Jos Pokeri menee, niin sitten voi Popparikin mennä.

Pojat eivät ole vielä olleet varsinaisesti Vestan ja Coman kanssa tekemisissä, mutta kunhan ne ovat vähän asettuneet taloksi, voi aloittaa tutustuttamisen koirien kanssa. Karvanaamat erottaa toisistaan koiraportti, jonka välistä ne voivat nähdä ja haistaa toisensa ja tottua toistensa läsnäoloon ilman varsinaista kohtaamista. Tätä menoa pojat varmasti tottuvat koiriinkin nopeasti, kun ovat nyt jo niin reippaita. :)

Poppari näyttää, miten leikitään rakettia