Niin siinä kävi, että pojat pääsi tänään ekaa kertaa elämässään valjastelemaan ulos! Ääniefekteistä päätellen kokemus oli huikea, erityisesti Poksun mielestä. Pyysin kaverin mukaani (Kiitos taas Ellu!), ettei mun tarvitse itse temppuilla kahden kissan kanssa, jos ne saa jonkun hyperhirvittävän paniikkikohtauksen. :)

Vietiin pojat yhdelle rauhalliselle kalliolle, että ne saivat totutella rauhassa ulkoiluun ilman että tarvitsee säikkyä vieraita ihmisiä tai koiria tai mopoja, niitä kun täällä päin kulkee aika paljon. Alkuun molemmat vaan kyhjöttivät myttyinä, varsin hämillään uudesta tilanteesta. Poksu ujelsi kuin viimeistä päivää, sillä kun on tapana kommentoida kaikkea uutta ja jännittävää, mahdollisimman kovaäänisesti tietenkin. Sehän siis aloitti huutamisen heti, kun astuttiin ulos kotiovesta. Jannu taitaa tykätä äänestään. :D

Poppari oli selvästi reippaampi, se tepasteli niin pitkälle kuin hihnaa riitti ja tutkaili ympäristöä, pysytellen kuitenkin Poksun lähettyvillä. Poksu oli enempi mammanpoikafiiliksellä liikenteessä, heti jos menin kyykkyyn räpsimään kuvia, Poksu oli tunkemassa syliin. Poksu seurasi minua ja Popo seurasi Poksua. Ensimmäiseksi ulkoilureissuksi pojat olivat kuitenkin yllättävänkin rohkeita. Säikkykohtauksilta säästyttiin, vaikka eräs meteliä pitänyt kuorma-auto vähän jännittikin. Pojat pääsivät myös kokeilemaan miltä lumi tuntuu, kun talon nurkalla pari kökköä sattui vielä olemaan. :)

Popo tutkii ja Poksu huutaa

Popo nauttii...

... ja Poksu huutaa. :D

Poikien valjaat on Vänttisen (www.arjasart.com) iiiihanat kissanvaljaat. Nahka on ihanan pehmoista ja valjaissa on myös heijastimet. Valjaat istuu molemmille jäppisille tosi hyvin, ja ne on helppo pukea kissalle. Suosittelen!

Käytiin tänään nappaamassa Popolle viimeinen CAP Rurokin näyttelystä Helsingin Myllypurossa. CAPia osasin odottaakin ja arvostelukin oli oikein hyvä. Tuomarina oli ranskalainen Robert Lubrano.

Tyyppi: Medium long quite elegant body.

Pää: Quite nice form, quite straight profile, medium chin.

Silmät: Good form, nice green colour.

Korvat: Quite nice size and placement.

Turkki: Ex soft and silky coat, good colour and pattern.

Häntä: Ex

Kunto:  Good condition.

Yleisvaikutelma: Very friendly boy!

Päästiin Popparin kanssa tuomarin parhaan valintoihin, ja ajattelin että se on vaan taas semmoinen pikkujuttu, että käydään kääntymässä. No paskat oli. Sydärin meinasin saada kun tajusin tuomarin valinneen Popparin, minun pienen hassunassun lilaraksuttimen tuomarin parhaaksi! Itku siinä meinasi päästä, olin niiiiiiiiiiiin ylpeä kuikelosta. :) Puhelin kuumeni kun soittelin ja viestittelin riemustani tukijoukoille. :D

Paneeliin tuli toiselta tuomarilta vastustajaksi Örppi (Kattilan Wyatt Earp), kovatasoinen ruskeatäplikäs itisherra. Örpillehän se voitto meni (syystäkin), mutta olen silti iloinen että päästiin niinkin pitkälle kuin paneeliin. Ihan uskomatonta! :) Hallissa kuului kuulutukset tosi huonosti, joten mulle jäi vähän epäselväksi, saiko Poppari paneelissa ääniä vai ei. Joku vierestä sanoi, että olisi mennyt äänet ensin tasan, mutta jos joku tietää varmemmin, niin selventäkää toki! :)

Päästiin kotiin kaverin kyydillä (Kiitos Ellu!) ja rappuun kun päästiin, Popo aloitti kunnon aariat. Oven takaa Poksu huuteli sille takaisin, ja kun sain oven avattua, oli Poksu sitä mieltä, että se on hänen vuoro päästä reissuun ja yritti livahtaa rappuun. Eipäs onnistunut. :D Odotettavissa oli, että Poksu on veljelleen hiukan kiukkuinen. Mitäs haisee vieraalle. Popolle valmistujaislahjaksi ostettu rautalangan päässä kiikkuva sulkaperhonen lepytti kuitenkin sen verran, että Poksu suostui leikkimään Popon kanssa samalla lelulla, ja kyllä ne ehtivät jo ruokaakin vieri vieressä syömään. :)

Sitten päivän kuvasaasteeseen. Paljoa kuvia ei ole, koska mulla ei ollut hovikuvaajaa matkassa:

Popo mäkättää metrossa

"Täällä on ihan tyhmää. Mä mökötän."

Tp-valintoihin valmistaudutaan pesutuokiolla!

Seuraavat kuvat onkin sitten kotoa. :)

Poksu suuttui..

Tää lelu on aiiiiika nam!

Popon ninjamuuvit

Pömppiskin lentelee!

Hollywoodin actiontähti Poksu näyttää, miten kuuluu elehtiä, kun saa luodin rintaan! Aaarrgghh!!

Poppari, PR-ruusuke ja TP-mitali. :)

Olin eilen niin katkipoikki kotiin päästyäni, etten jaksanut alkaa enää päivittelemään blogia, joten teen sen nyt. :)

Sunnuntain näyttelyreissu alkoi huomattavasti paremmissa merkeissä kuin lauantain. Sain puhuttua kaverini lähtemään seurakseni (taka-ajatuksena saada hänet innostumaan näyttelyistä, hänellä kun on kaksi kotikissaa). Lauantaisesta boksinraahaamisesta viisastuneena köytin poikien boksin kaljakärryyn (silläkin uhalla, että kärry jossain vaiheessa hajoaisi), joten kissojen kuljettaminen helpottui huomattavasti. Kärry kesti hienosti, mutta minä pässi unohdin ottaa enemmän mustekaloja mukaan, että olisin saanut köytettyä boksin myös sivuilta. Pariin kertaan boksi luiskahti kärryjen kyydistä, mutta onneksi ei pudonnut korkealta. :D Ja kaverin apu oli myös huomattava helpotus, kun aina jos boksi meinasi lähteä valumaan, kaveri syöksähti ojentamaan sitä takaisin paikoilleen. Myös julkisiin kulkuvälineisiin ahtautuminen oli helpompaa, kun kaveri auttoi nostamisessa. :) Kiitos Ellu kun olit mukana!

Tällä kertaa aamuinen bussikin kulki oikeaan suuntaan, hiukan myöhässä tosin, mutta onneksi ehdittiin junaan hyvin. Huopalahden asemalla oli muutama minuutti aikaa ennen Kirkkonummen junan saapumista, ja kaverini ehti juuri ja juuri käydä lataamassa matkakorttiinsa lisää rahaa. Junakin tuli ajallaan ja siellä olikin samassa vaunussa useampi henkilö kissankantokoppineen. Mihinhän mahtoivat olla matkalla..? :D

Olimme hallilla suunnilleen kahdeksalta. Luulin, että siihen aikaan olisi eläinlääkärintarkastuksessa ollut kovasti jonoa, mutta eipä ollutkaan.. Päästiin suoraan eläinlääkärin pöydälle ja siitä sitten häkille, joka edellisen päivän jäljiltä jo valmiina odottelikin. Pojat menivät mielellään sisälle häkkiin, vaikka alkuun huutelivatkin taas ja otti aikansa ennen kuin ne malttoivat asettua. Näyttelyverhosta oli lauantaina irronnut yksi kiinnitysnauha, enkä minä muistanut ottaa neulaa ja lankaa mukaan. Poppari kiinnostui tästä pienestä "ikkunasta" ja yritti kuikuilla raosta ulos. Sitten irtosikin toinen kiinnitysnauha, ja Popparilla välähti pieneen päähän, että hänpä meneekin verhon taakse. Vips vaan, ja Popo roikkui mahastaan verhoissa, ja kolmaskin nauha irtosi. Juuri sillä hetkellä Pokeri keksi seurata veljeään, ja jos mietitte mitä tapahtuu jos norsua roikottaa hammaslangan varassa, niin mitä käy käsin ommelluille verhonnauhoille jos Pokeri jää verhoihin roikkumaan.. "Rits rits" kuului vaan, ja nauhoja irtosi vielä pari lisää. :D Onneksi mulla oli jokunen hakaneula mukana, ja virittelin niillä verhon takaisin ylös. Sen jälkeen pojat meinasivat pariin kertaan yrittää uudelleen, mutta kun tarpeeksi usein keskeytin niiden aikeet, niin johan malttoivat lopettaa..

Poppari oli lauantaina Kristiina Rautiolla. Mukana oli myös sama tuomariharjoittelija kuin lauantaina. Rautio piti kovasti Popparin loputtoman pitkästä kropasta. Arvostelu näyttää tältä:

Tyyppi: Lovely big neuter male with really long firm body, high on legs

Pää: Nice wide triangle, nice length, almost straight profile, could have little rounder forehead

Silmät: Keeps them a bit almondish, nice green colour, ex mean look

Korvat: Quite well set, could be little larger, more open at base

Turkki: A bit long but really silky glossy, ex bicolour division, for a lilac quite nice spots and contrast, nice lilac colour

Häntä: Nice t.....(?), could be little longer, little .......(?) at the end

Kunto: SUPER! Lovely ......... ......., but sweet

Yleisvaikutelma:  Impressive muscular neuter male

Arvostelutulos: CAP

Pokeri oli sunnuntaina Carin Sahlbergilla, ja silmien väri sai taas kovasti kehuja. :) Silkkinen ja kiiltävä turkki oli myös kovasti Sahlbergin mieleen. Arvostelulipukkeessa lukee näin:

Tyyppi: Iso, erinom. luusto, saisi olla huomattavasti linjakkaampi

Pää: Erinom. kiila ja profiili, hyvä leuka

Silmät:  Erinom. mantelinmuoto, erinom. sijainti, hieno väri

Korvat: Tyvestä leveät, voisivat olla isommat

Turkki: Lyhyt, hieno, silkkinen, kiiltävä, erinom. kuviot, hyvä kontrasti

Häntä: Pitkä, erinom. muoto

Kunto:  Hyvä

Yleisvaikutelma:  Vihtyy keittiössä, kiltti poika

Arvostelutulos:  CAP

Popparin kanssa käytiin vielä tp-valinnoissa, Rautio aloitti sanomalla "minulla on tässä kolme hyvin kaunista kissaa.." ja minä ehdin jo ajatella, että sanoo "ja yksi vähemmän kaunis", mutta se sanoikin, että "yksi on erityisen wau" ja niin punanaamio balineesi meni jatkoon. :) Se oli kyllä aika wau, itsekin kävin sitä ihastelemassa.

Näyttelyn saldona siis molemmille pojille kaksi sertiä, eli Pokeri valmistui premieriksi. Popparilta puuttuu vielä yksi serti, mutta ilmoitin sen ensi kuussa olevaan Rurokin näyttelyyn. Joskos sen viimeisen sertin saisi sitten sieltä.

Näyttely loppui mukavan aikaisin, ja oltiin kotona jo kahdeksan maissa. Pojat kiiruhtivat vauhdilla ensin pissalle (ne eivät käytä vessaa näyttelyssä), ja sitten kupille odottamaan iltaruokaa. :) Aika paljon ovat nyt vaan lepäilleet, mutta Pia-tädin lahjoittama kissanminttusorsa on kyllä ollut todella suosittu. :D Tarvii varmaan hankkia jostain toinen sellainen, että molemmilla pojilla on omat.. Jos jommallakummalla oli sorsa hallussaan, alkoi kauhea murina heti jos toinen edes kuvitteli tulevansa lähemmäs. :D

Pojilla oli tänään vuoden ensimmäinen näyttely. Kovin mielenkiintoiseksi tämä päivä muodostuikin, heti näyttelypäivää edeltävästä yöstä alkaen.. :D

Ensinnäkin, pe-la välisenä yönä muistin (parempi myöhään kuin ei milloinkaan), että poitsujen näyttelyverhoista puuttuu kiinnitysnauhat.. Äidin ompelukone on mulla lainassa, mutta eihän se tietenkään toiminut. Jostain syystä langat meni jatkuvasti solmuun, ja sitten mulla paloi käämi, joten päädyin ompelemaan ne käsin. :D Ihme kyllä ne jopa pysyvät kiinni!

Koitin minä sinä yönä vähän nukkuakin, mutta eihän siitä mitään tullut. Jänskäsin kaikkea mahdollista ja tarkistin kamatkin satamiljoonaa kertaa, että on varmasti kaikki mukana. Aamulla ei tarvinnut muuta kuin käydä suihkussa, pyydystää pojjaat boxiin ja lähteä. Silloin kaikki oli vielä ihan hyvin.

Menin bussipysäkille hyvissä ajoin, etten vahingossakaan myöhästy bussista, sillä se tarkoittaisi sitä, että myöhästyisin myös junasta Helsinkiin ja sieltä vaihtoyhteydestä Kirkkonummelle, mikä taas tarkoitti sitä, että olisin todennäköisesti myöhästynyt koko näyttelystä. Tie, minkä varrella asun, muodostaa tavallaan kehän, jonka Helsingin suuntaan menevä bussi ajaa vastapäivään ja Myyrmäkeen menevä bussi ajaa myötäpäivään. Tänään, juuri silloin kun OIKEASTI olisi ollut tärkeää päästä sen bussin kyytiin, oli kuskille sattunut joku mielenhäiriö. Myyrmäkeen matkalla oleva bussi ajoi sitten lenkin vastapäivään, eli täysin väärään suuntaan. Minä itse seisoin raskaine kantamuksineni oikealla pysäkillä, ja koitin huidella bussia pysähtymään tien toisella puolella olevalle pysäkille. Kuski näytti vilkaisevan mua kuin jotain hiton idioottia, eikä pysähtynyt. Sitten paniikkipuhelu systerille (luojan kiitos sillä oli puhelimessa äänet päällä!) ja pian oltiinkin sitten pakkauduttu autoon ja maailman paras sisko heitti minut tavararöykkiöineni Kirkkonummelle asti. :)

Näyttelypaikka näytti alkuun hirmu pieneltä ja ahtaalta, mutta kunhan ihmisvilinä tasoittui ja ell-tarkastusjonot hupenivat, alkoi näyttää jo paremmalta. Pienihän semmoinen urheiluhalli on, kun vertaa vaikka Turun messukeskukseen, missä olen viimeksi näyttelyssä käynyt. Silti häkeille oli runsaasti tilaa ja alueet oli aseteltu järkevästi. Ykkös- ja neloskategorioiden häkkijonot olivat ihanassa rauhallisessa nurkkauksessa, jonne minäkin poikien Lilan Unelman sisustin. :) Tämä Lila Unelmahan kattaa siis lilat verhot, lilan pedin ja lilan vessalaatikon. Tosin ne verhot on aika rumat, olenhan ne itse tehnyt. :D Pohjapehmuste onnistui kyllä parhaiten. :P

Alkuun minulla oli kamala kriisi poikien arvosteluajankohdista, sillä molemmat olivat arvosteltavina viimeisten joukossa ja pojat oli vielä laitettu eri tuomareillekin. Kaiken lisäksi näiden kahden tuomarin pöydät olivat tietysti mahdollisimman kaukana toisistaan, ettei niiden yhtäaikainen vahtaaminen ollut mahdollista.. Onneksi Popon tuomari Martti Peltonen päätti arvostella neloskategorian ensin, joten minun panikointinikin loppui siihen pisteeseen. Sain rauhassa esitellä Popon tuomarille, ja sen jälkeen jäi vielä reilusti aikaa ennen Poksun vuoroa.

Martti Peltonen kirjoitti Poposta seuraavaa:

Tyyppi: Nice paws & pleasantly elegant boning, ok long legs, correctly long body, a bit heavy at the middle

Pää: (En ole ihan varma, kuuluuko tyyppi-osion viimeinen lausahdus oikeasti tähän kohtaan) Ok profile & jaw, slightly unharmonic wedge lines

Silmät: Correct size & colour

Korvat: Ok slanted set, correctly placed, ok open, could be a bit larger

Turkki: Ex amount of white & lovely lilac tone, ex short, ok spots

Häntä: Correct length, ok elegant tail

Kunto: Ex!

Yleisvaikutelma: A bit shy boy

Tulos: CAP

Lisäksi Peltonen mainitsi Popoa arvostellessaan Popparin paksuhkon hännäntyven ja "värikkäämpään kylkeen" toivoisi parempia täpliä. Totesi myös että turkki on kastraatiksi harvinaisen upea. (Kuukaudessa ei siis ole ehtinyt tapahtua mitään?) TP-kisoihin ei päästy, sillä Popparin "epäkiilamainen" pää oli liian kova nounou.

Peltosen kanssa oli harjoittelemassa ranskalainen tyyppi, jonka nimeä en muista. Tämä sama harjoittelija oli myös Tausenin kanssa arvostelemassa, kun Tausen aloitti neloskissojen arvioinnit.  Poksun vuoron tultua venytin sen oikein hienoksi, mutta Tausen pyysikin kissan heti pöydälle. Tuomariharjoittelijalta putosi alaleuka ryminällä johonkin lattian tienoille, ja sen suusta pääsi klassinen huudahdus "Oh my god!" Tausen lehahti punaiseksi ja mä purskahdin nauruun. :D Poksun miehekkäät kurvit taisivat kenties vähän yllättää..

Marteinn Tausen kirjoitti Pokerista seuraavaa:

Tyyppi: Big and shows (?) "semi-elegant" :-)

Pää: Nicely balanced wedge with a bit bumpy lines

Silmät: Green almonds - good size

Korvat: Mediumlarge - well set to head (?)

Turkki:  Mediumshort, silky and close lying - medium spots

Häntä: Ok proportion to body

Kunto: ex - a bit "heavy"

Yleisvaikutelma: Sweet cat - ex temperament

Arvostelutulos: CAP

Tausen ei suostunut mainitsemaan Pokerin kohdalla "the f-word":ia, koska hän näytti muuten pitävän Poksusta oikein kovasti. Tausen kehui Pokerin silmiä ja etenkin niiden väriä päivän parhaaksi, ja myös turkin kiilto ja silkkisyys saivat kovasti kehuja. :) Loppujen lopuksi Tausen kutsui Pokerin vielä tp-valintoihin, mutta tällä kertaa voitto meni komialle mustalle kastraatille.

Loppupäivä meni suht mukavasti, aika ei käynyt kovinkaan pitkäksi, vaikka odottelustahan tämäkin näyttelypäivä pääasiassa koostui. Poikien häkkinaapurina oli muutama burma, joiden omistajat olivat oikein mukavia, jutusteltiin niitä näitä. :) Välissä otin myös pienet torkut, kun väsymys tooooodella alkoi painaa loppupäivästä.

Kotimatka oli vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen, kuin aamuinen menomatkakin. Jätin osan tavaroista näyttelypaikalle, sillä niitä olisi ollut ihan turhaa raahata mukana kotiin. Kantokopan ja yhden kassin kanssa lähdin siis raahustamaan juna-asemaa kohti. Kantoboksi painoi aivan vietävästi (sormet edelleen puuduksissa), ja välillä jouduin pysähtymään ja lepuuttamaan käsiä. Juna-asemalle päästyäni oli hyvä todeta, että a) mulla ei ole käteistä b) asemalla ei ole raha- tai lippuautomaatteja ja c) kys. automaatteja ei näkynyt missään muuallakaan matkan varrella. Ja mulla on vaan Visa Electron, millä ei voi maksaa junassa. FFFUUUU!! Sitten taas soittelin parit paniikkipuhelut ja kännykkäkin sai kokea pienen ilmalennon, kun ärsyynnyin. :D Mutta sitten se tapahtui. BONGASIN R-KIOSKIN! Maailma pelastui, kun tuo pieni sinikeltavalkoinen kirjain loisti näkökentässäni. Kävin lataamassa matkakorttiin vähän rahaa, että sain sillä ostettua junalipun. :) Junaan päästyäni nukahdin, ja nukuin toooodella sikeästi. Kännisten teinien mölinätkään ei minua haitanneet. :D

Olin kotona hiukan jälkeen yhdeksän illalla, pikkuhiljaa alkaa tulla semmoinen väsymysolo. Onneksi koira on nyt hoidossa, niin ei tarvitse viedä sitä iltalenkille. Ulkona käydessä aina piristyy sen verran, ettei uni enää tulekaan ihan heti. :P

Huomenna uusi reissu Kirkkonummelle, toivottavasti tällä kertaa ilman julkisen liikenteen tuottamia ongelmia. :D Paikalle pitäisi ilmaantua myös poikien veljen, Milon, omistaja, ja hänellä on toivottavasti kamerakin mukana, eli ehkä pitkästä aikaa voisi olla tiedossa tuoreita kuvia janttereista. :)

Meitin piänet lilaraksut, Paksu-Poksu ja Pikku-Popo täyttivät tänään 2 vuotta! Onnea superisti jätkille + sisaruksilleen Milolle, Lumikille, Pattylle ja Piksulle (& enkeliveljelle).

Pojat eivät varsinaisia lahjoja tällä kertaa saaneet, kun huiskaleluja meillä on jo vinopino ja rapinahiiret joutuu aina salamannopeasti koiran kitusiin, niin päätinpä ostaa pojille herkkuruokaa. Lisäksi ukkelit saivat ihan luvan kanssa jokusen koiranruokanappulan, kun ne niin kovasti niitä rakastavat ja koittavat tilaisuuden tullen varastella. :D Pöperöt näytti kelpaavan, hyvä niin. :)

Eipä tässä muuten ole tapahtunut mitään ihmeellistä, Popolla on leikkaushaava parantunut hyvin ja karvatkin on kasvaneet hyvin takaisin ajeltuihin kohtiin. 12.-13.3. oliskin sitten näyttelyreissu pitkästä aikaa.. Kirkkonummelle tiemme vie, hyvällä tuurilla Poksu valmistuu Premieriksi ja Popolla jää yhtä sertiä vaille. Se täytyy sitten hakea pikapuoliin jostain toisesta näyttelystä. JOS siis saadaan kotiinviemisiä Kirkkonummelta. :D

Vaikka kastraatiosta ei olekaan kovin pitkää aikaa vielä (viikko mennyt), olen huomannut hiukan muutoksia Popparissa. Ja ne ovat pelkästään positiivisia! :) Ensinnäkin Pokeri ei enää ole joutunut leikkimään tyttöä tosimiesten kuivaharjoittelutouhuissa. Lisäksi Popparista on tullut huomattavasti leikkisämpi. Tänäänkin se jaksoi raketoida ja loikkia pitkät pätkät huiskan perässä, vaikka yleensä Popo on ollut sellainen mököttävä satunnainen käpälänläppääjä, ja Poksu on sitten suhannut ylös alas ja edestakaisin lelujen perässä. Nyt ne pinkoivat kilpaa ja hyppivät ja poukkoilivat kuin pienet (BBQ-)popcornit. :P

Poposkan ruokahalu on myös kasvanut siinä mielessä, että se tulee nykyisin kupille näkättämään heti, kun kaivelen kissanruokatarvikkeita esiin. Ei siitä kuitenkaan mitään rohmupossua ole (vielä?) tullut, eikä toivottavasti tulekaan. :D Se syö minkä syö, Popon jäljiltä kuppiin jää aina ruokaa. Poksu vetäisi vaikka koko 12-packin märkäruokaa jos saisi, ihme ronttipossu. Olen vähentänyt kuivaruoan määrää ja tarjonnut tilalla märkäruokaa ja lihaa, olen pitänyt annokset suht pieninä ja pitänyt kiinni ruoka-ajoista, mutta silti (epätarkan henkilövaa'an mukaan) Poksu olisi lihonnut. Ja mun tuurilla se ei taatusti ole lihasta. Viime vuonnahan Poksu jonkun verran hoikistuikin, mutta nyt talvella sillä on varmaan joku läskimoodi päällä sitten.. Maaliskuussa olis URKin näyttely, tarvii varmaan vetää paperipussi päähän.. :D Mä en vaan osaa laihduttaa kissaa. Masentavaa! Nyt lisää vinkkejä kehiin kiitos.

Popon muutoksesta vielä sen verran, että siitä on tullut huomattavasti läheisyydenhakuisempi nyt palleroiden lähdettyä. Ennen sille riitti, että pääsi yöksi nukkumaan samaan sänkyyn, mutta nyttemmin se tahtoo joko peiton alle mun kylkeen kiinni, tai sitten tyynylle mun pään viereen. :) Lisäksi jantteri viihtyy paremmin sylissä ja muutenkin se viihtyy paijattavana. Ei se ihan samanlainen solmuunväännettävä, vanutettava ja masurapsuttelua rakastava möllö ole kuin Pokeri, mutta "ihmissosiaalisempi" siitä on minun mielestä tullut.

Pallerot ovat vielä aika kaljut, semmoista hassunnäköistä nukkaa niihin on jo kasvanut. Toivottavasti näyttelyyn mennessä ehtii edes jonkinlainen karvapeite kasvaa, nuo on nimittäin aika karut nyt, ihan kuin olis äijällä jättikokoinen rusina jalkojen välissä.. Viinirypäleistä rusinaksi, aika loogistahan se on. :D

Pojjaat chillaa sohvalla (kuva viime syksyltä)

Popohan leikattiin torstaina, minkä jälkeen Pokeri vihasi sitä ehkä eniten maailmassa. :D Perjantaina tunnelmat olivat vielä todella kireät, mutta lauantaiaamuna äijät pystyivät jo syömään ruokansa vierekkäin ja muutenkin Poksu pystyi olemaan kyräilemättä samassa huoneessa Popparin kanssa. Jos Popo tuli liian lähelle, saattoi tassu huitasta, mutta muuten olivat oikein sopuisasti. Illalla ei kiukuteltu sitäkään vähää, vaan pojat nukkuivat samalla nojatuolilla ja olivat muutenkin se sama paita ja peppu kuten aina ennenkin. :)

Tässä vielä ääninäyte kiukkuisesta Pokerista. Suosittelen kuulokkeiden käyttöä, jos taloudessasi majailee kissoja. Saattavat hiukan ihmetellä/hermostua. :D Ja clipissä oleva kuva on vanha, Poksun ärjynnän kohteena ei ollut Vesta.

Poppari liittyi tänään kastraattikerhoon. Klo 14 oli herralla aika pallienpoistoon ja sinnehän meidän tie sitten vei. Ja se tie oli aika kivinen, nimittäin..

Olin katsonut itselleni jo etukäteen bussit millä pääsen töistä kotiin niin, että varmasti ehdin hakea kissan ja olen vielä hyvissä ajoin eläinlääkärilläkin. Ihan hyvä, jos meidän aika oliskin ollut kolmelta, muttakun se olikin kahdelta. Minä vanuaivo olin kirjoittanut kalenteriin "Popon leikkaus klo 14" ja siihen alle "bussi klo 14:04" ja niin edespäin.. Olen minä toisinaan ihan viisaskin..

Kello oli melkein yksi, kun lopetin työt ja rupesin katsomaan, että miten se kello ihan oikeesti on noin paljon, kun tässähän tulee kohta kiire ruokikselle. Sitten tajusin/muistin (onneksi!), että voi helv****, olen katsonut ihan väärät bussit jos leikkaus on jo kahdelta, enhän mä mitään syömään ehdi.. Leimasin itseni ulos kun kello oli tasan 13 ja olin pysäkillä 13:03. Normaalisti matkaan menee kävellen n. 8 minuuttia, arvatkaa vaan kävelinkö. Siinä juostessa soitin siskolleni ja kyselin milloin tulee seuraava bussi, hän kun työskentelee koneella, niin pystyy nopeasti tarkistamaan. Että kiitos vaan Sini taas kerran avusta! :D

Bussi tuli onneksi melkein heti kun olin ehtinyt pysäkille. Luojalle kiitos, että se oli vielä semmoinen bussi, millä pääsen ihan taloni viereen eikä minun tarvinnut kävellä kauempaa pysäkiltä kotiin. Olin kotona 13:20 ja seuraavan bussin oli määrä lähteä 13:30. Kotona Vesta oli tietysti intopinkeenä heti pomppimassa, reppana jäi hiukan ihmettelemään kun karjaisin vaan "NYT EI!" ja syöksyin hakemaan kantokoppaa. Onneksi olin sentään sen sisustanut jo edellisenä iltana valmiiksi, ettei tarvinnut alkaa huopia ja pehmusteita erikseen tonkimaan..

Popon kiinniotto olikin projekti erikseen.. Pojat eivät kauheasti boxeilusta välitä, joten konttailinpa sitten pitkin olohuoneen lattioita Popparin perässä. Yritin houkutella huiskalla, Pokerille se toimi, mutta Popolle ei. Ei siinä ollut sitten oikein aikaa muihin yritelmiin, joten kalastin Popparin tv-tason takaa (sain juuri ja juuri niskasta kiinni kun jannu meinasi jo livistää pakoon) ja voi sitä märinää kun tuuppasin pojan koppaan. :D

Ehdittiin kuitenkin bussiin ja mulla oli niiiiiiiin kuuma ettei tosikaan! Bussimatka kesti vain noin viisi minuuttia, mutta kun vartin kävelymatkalla Popolla taas olisi voinut tulla kylmä, niin pakkohan sillä oli sitten mennä. Oltiin eläinlääkärillä 13:40 ja Poppari otettiinkin melkein heti sisään, vaikka oltiinkin etuajassa. Mentiin ensin hoitohuoneeseen, missä pojalle annettiin piikillä rauhoittavaa ainetta. Sen jälkeen eläinlääkäri kehotti päästämään pojan jaloittelemaan huoneeseen, kunnes se nukahtaa. ELL meni siksi aikaa pois huoneesta, ja minä olin sitten Popon seurana. Poppari hiipparoi ympäri huonetta ja tapansa mukaan ilmoitti kovaan ääneen, miten onkaan uusi jännä paikka ja missä hän nyt on ja mihin ajatteli seuraavaksi mennä. Lääkäri kävi pariin kertaan oven takana, ja kuulin vain hänen toteavan "vielä kuuluu ääniä". :D Jossain vaiheessa Popo sitten päätti jäädä kyhjöttämään minun tuolini alle. Eläinlääkäri kävi katsomassa ja kysyi, että joko se nukkuu. Siinä vaiheessa Popo istua kyhjötti, mutta oli silti valveilla. Saatiin olla pikkumiehen kanssa sitten vielä hetki huoneessa. Popo ei huoneessaolon aikana nukahtanut, mutta aika nuupahtanut se oli, kun ukkeli käytiin hakemassa toimenpidehuoneeseen. Kello oli silloin vähän vaille kaksi.

Lähdin leikkauksen ajaksi käymään kotona. Käytin Vestan ulkona ja söin pähkinöitä. En muistanut käydä kaupassakaan, niin ei ollut ruokaa kaapissa. :P Lääkärissä sanottiin, että neljän jälkeen poika voisi olla jo melkolailla hereillä, joten lähdin neljän aikaan takaisin Myyrmäkeen. Soittoa eläinlääkäristä ei vielä ollut tullut, joten menin siinä välissä kauppaan. Ostin loppuviikon ruuat ja olisinhan minä toki voinut aiemmin muistaa, että mulla on kotimatkalla myös kissankoppa kannettavana..

Odottelin sitten ruokakasseineni Popon heräilyä odotushuoneessa. Ei tarvinnut odottaa yhtä kauan kuin nukahtamista.. Tähän väliin täytyy huomauttaa, että se tuli kyllä varmasti kaikille odotushuoneessa olijoille selväksi, että herra lilaraketti on nyt herännyt. :D Popolla oli nupit kaakossa tasan niin kauan, että sain peiton boksin päälle ja potilas tyytyi olemaan hiljaa piilossaan. Operaatio söi 85€, mikä ei mun mielestä ole yhtään paha hinta. :)

Onhan tuo Popparin haaraväli nyt vähän karun näköinen.. Söpöt pörröiset viinirypäleet ovat nyt poissa, tilalle on tullut punertava kalju nahkalörppö. Mutta onneksi se ei jää tuollaiseksi. :) Pokerin mielestä Poppari on nyt maailman uhkaavin muukalainen (kenties vieraan hajun vuoksi) ja se kiroaa ja sähisee ja murisee velipojalleen minkä ehtii. Vähän kuin Venlallekin silloin, kun Venla oli Popon luona kyläilemässä. Piti sitten sulkea Poksu toiseen huoneeseen, että Popo saa rauhassa heräillä täysin. Vestaa kiinnostaisi kovasti lurppia Popon takamusta, mutta onneksi se uskoo kun kieltää. Popo taas tahtoisi kovasti hyppiä ikkunalaudoille ja ties mihin, joten sen perään saa katsoa, ettei riehu. Laitoin jantterille pedin patterin viereen lattialle, josko se malttaisi rauhoittua siihen koisimaan. Kyllähän se siinä käväisi, mutta nojatuoli on näköjään parempi..

Pokeri on toistaiseksi vielä eristettynä. Suihkuttelin jokin aika sitten hiukan Feliwayta tänne, josko se edes vähän auttaisi sopeutumista uuteen tilanteeseen.. Haihdutinta en ole saanut hommattua. Laiskaa. :D

Tässä vielä kuva potilaasta, söpö pieni side kintussaan:

Lilaraketit ovat viimeinkin saaneet uuden tukikohdan!

Muutettiin siis koko kööri uuteen asuntoon. Tässä asunnossa pojille on tiedossa kesähuone, eli lasitettu parveke. Pääsevät sinne sitten lämpimillä keleillä maailman menoa ihmettelemään.

Kun kuljetuskopan luukku avattiin ensimmäistä kertaa, oli hetken aikaa aivan hiljaista. Sitten ilmestyi Poksun pää luukulle, ja se tiiraili hetken uusia näkymiä. Hetken kurkisteltuaan Pokeri lähti varovasti, mutta silti kovaäänisesti ("MÄÄÄÄÄÄÄ tulin ny!") tutkimusmatkalle. Poppari ei seurannut perässä, mutta heti kun Poksu katosi näkyvistä keittiöön, päätti Poppari lähteä seuraamaan. Sekin huusi kuin sumutorvi ja ne taisivat viestittää toisilleen sijaintiensa koordinaatteja. Lopulta ne päätyivät yhdessä keittiöön laatikkopinojen päälle kiipeilemään (tavarat ovat toistaiseksi vielä keittiöön ja makkariin sullottuina, kun olohuone on vielä kerran maalattava). Taisi olla pojilla jännää, kun oli niin paljon piiloja! Ehtivät ne minut kerran pelästyttääkin, kun kävin viemässä roskat ja takaisin tullessa poikia ei näkynyt missään. Makkarissa ja keittiössä ne eivät voineet olla, koska olin laittanut ovet kiinni lähtiessäni. Huutelin poikia nimeltä, mutta vastausta ei kuulunut vaikka yleensä ne vastaavat melkeinpä heti, tai muutenvaan ilmestyvät piilostaan. No, hetken päästä kuului maukaisu. Eteisestä se kuului, mutta en tiennyt mistä, se tuli niin oudosta suunnasta. Aloin aukoa kaappeja ja katsomaan olisivatko pojat voineet löytää jonkun perhanan kolon, mihin ovat jumiutuneet.. Pian maukaisuja kuului lisää ja osasin kohdistaa ne hattuhyllyn läheisyyteen. Pojat eivät olleet hyllylläkään, mutta sitten tajusin kurkata hattuhyllyn alla seinää vasten nojaavan uuden keittiöntasolevyn taakse. SIELLÄHÄN NE OLI! Suuri helpotuksen aalto pyyhkäisi yli.. Huh.

Olen koittanut pitää makuuhuoneen ovea kiinni niin, etteivät pojat pääse sinne, koska se on niin sokkeloinen nyt että sieltä on vaikeaa löytää pientä (tai isompaakin) kissapoikaa, jos se oikein hyvin johonkin tavaravuorten väliin onnistuu piiloutumaan. Yhdessä vaiheessa Poppari kuitenkin onnistui livahtamaan makuuhuoneeseen ja se löysi tiensä sohvan alle. Sohva on sellainen, että vain sen etureunasta mahtuu kissat menemään. Sivuilta ja takaa ei mahdu. Poporaasu ei sitä tajunnut, ja se reppana koitti kovasti ängetä takareunan kautta ulos. Eipä reppana päässyt. Koitin houkutella sitä huiskalla etureunan puolelle, mutta eipä näkynyt poikaa. Sitten alkoi kuulua märinää ja käpälät alkoi viuhua sohvan takareunan alta, kun poitsu halusi pois! Seuraava niksi oli hakea Pokeri paikalle. Poksu koitti itsekin sujahtaa sohvan alle, mutta minä pidin siitä kiinni sen verran, että se ei päässyt. Siinä se kyhjötti sohvan etupuolella ja kuikuili sohvan alle. :D Poksua alkoi pikkuhiljaa ärsyttää ja se alkoi tyytymättömästi mäkättää, mikä taas sai Popon tulemaan sohvan etureunaan ja kurkisti reunan alta ulos, että mikäs sitä velipoikaa niin ketuttaa. Hetken päästä se tajusi tulla kokonaan sohvan alta pois, ja sain molemmat jantterit kuskattua ulos makkarista.

Hieman kolkko tämä uusi asunto on vielä, kun ei ole päästy vielä kunnolla levittäytymään. Lattiat on täällä kovin viileät ja ainakin makuuhuoneen ikkunat tuntuu vähän falskaavan. Patterit vaan täysille ja petejä ja peittoja paljon, niin pojatkin pääsee halutessaan lämmittelemään. Ja mattoja pitäisi hankkia, että ei lattian viileys tunnu varpaissa ikävältä (myös minulla, olen villasukka-addikti kun varpaat palelee herkästi). Meinasin ostaa lilaa ja limenvihreää lankaa kaupasta, että tekisin pojille villapaidat, mutta päädyinkin siihen, että hankin mieluummin patteripedin. Täällä on täydelliset patterit sellaiselle viritykselle! Semmoinen pitkä patteripeti olisi kiva, että se ei tulisi paljoa "ulospäin" patterista, vaan olisi pitemmältä matkalta patterin kyljessä kiinni. Silloin molemmat pojat pääsisivät lämpimään likelle patteria, eikä peti veisi paljoa tilaa muutenkaan. Täytyy pitää silmät auki, jos sellaisen erikoispitkän patteripedin jostain löytäisi. Saa vinkata, jos tietää mistä sellaisia saa! Jos ei valmiina ole, niin täytyy varmaan pyytää käsityötaitoista tuttua askartelemaan sellainen. :P Itse en ole kovin hyvä näissä puutyöaskarteluissa.

Pokeri on saanut jo ensimmäiset iltavillit uudessa kodissa. Sohvat on jo siirretty olkkariin, ja se hyppii sohvalta toiselle ja ottaa vauhtia ja sinkoaa milloin mihinkin. Olen ihan vaan tyytyväinen, että pojat ovat sopeutuneet niinkin hyvin, ettei enää arastella uusia nurkkia! :)

Nurkkiin alkaa kertyä muuttolaatikoita, vaikka vieläkin on paljon pakattavaa. Meidän parvi muuttaa ensi kuussa. Uusi kotimme on ikioma kerrostalokaksio ensimmäisestä kerroksesta, ei maan tasalla. Siinä on keskikokoinen lasitettu parveke, mikä on taatusti poikien unelmien täyttymys! Varsinkin Popparin. Enää ei tarvitse tyytyä katselemaan kaihoisasti telkkarin päältä parvekkeelle ja määkiä sydäntäraastavasti. Pian se saa mennä huutelemaan parvekkeelle jos mieli tekee. Lattia ja parveke yleensäkin voi vaan tähän aikaan vuodesta olla aika kylmä, mutta jos kääräisen pojan peittoon ja menen mukana parvekkeelle, niin sitten ukkeli voi lämpimästä sylistä käsin toimittaa tervehdyksensä naapurustolle. :) "King Popcorn is in da hood!"

Muuttolaatikot on ihan ykkösiä. Laatikoiden päällä hypitään, tai jos joku laatikko sattuu olemaan auki, saattaa sieltä pian löytyä kissa tai kaksikin päiväunilta. Pokeri tuntee edelleen vetoa myös jätesäkkeihin.

Edellisen kerran muuttaessa meininki oli tämä:

Hae sinä vaan uusi säkki, tämä on nyt minun!

Vesta-koirakin on kovin mielellään mukana pakkaamassa. Tosin suurempi apu siitä voisi olla sitten laatikoiden purkamisvaiheessa, neidillä kun on tapana tonkia avonaisia laatikoita ja ottaa sieltä mukaansa mielenkiintoisia tavaroita ja sitten se raahaa ne johonkin jemmajemmaan tai päätyy niitä mutustelemaan sohvannurkkaan. Mokoma pikku apulainen..

Uuteen kotiin päästään muuttamaan vasta joulukuun 18. päivä, koska sitä ennen asuntoa pitää hiukan rempata maalaamisen ja tapettien repimisen muodossa. Ihanaaihanaa, sen saa sisustella sitten oman mielen mukaan. :) Pojille on luvassa kissaseinä, eli päällystettyjä levyjä olohuoneen nurkkaan. Siellä kelpaa sitten kiipeillä ja toikkaroida. Kesällä saavat myös kiipeilypuun parvekkeelle. Kyllä luulis kelpaavan. :)

Joulusta sen verran, että pojat on olleet koko vuoden niin lutusia ja ihania, että pakkohan niille on taas lahjat hankkia. :) Viime joulunahan pojat saivat (kissa)lasten lepotuolin, kovassa käytössä on kyseinen lahja ollut. Tänä vuonna pojat saavat jotain tiettyjä ulkoiluvälineitä, mutta ei hiiskuta niistä pojille mitään! Ajattelin myös ottaa riskin ja hankkia pienen muovikuusen. Katsotaan vaan, kuinka monta kertaa sitä saa nostella ja koristepalloja onkia sohvien alta.. :D

Kesällä käväistiin myös uusimassa poikien rokotukset. Marssin Länsi-Vantaan eläinklinikalle määkivä kantokoppa mukanani. Tosi mukava, pieni klinikka ja kivan oloista on henkilökuntakin siellä. :) Menomatkalla Poksu päästeli yllättävän äijämäisiä, tyytymättömän oloisia määkäisyjä. En ole koskaan ennen kuullut sen huutavan niin matalalla äänellä. :D

Pojat olivat pakkautuneet aivan boxin takaosaan ja mäkättivät siellä hiukan hämillään, kun aloin kaivelemaan niitä vuorotellen klinikan vaa'alle. Molemmat kykki siinä ihan nätisti yrittämättä karata. Pienen odottelun jälkeen meidät kutsuttiin huoneeseen. Ensin pöydälle joutui Poksu, joka oli aika lunkisti tutkittavana, eikä ollut moksiskaan kun rokotetta selkänahkaan tuikattiin. Poksu olisi mieluusti jäänyt vielä pöydälle hengailemaan siliteltäväksi rokotuksen jälkeenkin, mutta valitettavasti herran piti mennä takaisin koppaan että velipoikakin pääsee piikitettäväksi. Kun nostin Poksun pois pöydältä niin vieno hurina vaan kävi, taisi olla tyytyväinen saamastaan huomiosta hän. :3 Poppari oli hiukan enemmän jännittynyt, mutta tosi hienosti sekin antoi lääkäritätin tutkia ja rokottaa. Popokin viitsi hiukan kehrätä heti kun eläinlääkäri oli laskenut työvälineet kädestään ja silitteli poikaa palkkioksi. :)

Pois lähtiessä jantterit olivat sulloutuneet taas aivan boksin takaosaan, mikä tekee kantamisesta hurjan mielenkiintoista.. Onneksi päästiin autokyydillä pois! Kotona kun otin boxin päältä suojaviltin pois, oli molempien poikien nenät boxin luukulla ja käpälät kurkottelivat ritilän raoista ulos. Sitten alkoi taas pienimuotoinen näkätys siitä, miten luukun avaamisen pitäisi tapahtua nopeammin. Boxin auettua pojat ahtautuivat kilpaa ulos laatikosta ja lähtivät tallustelemaan pitkin asuntoa hännät pystyssä ja kovaa huudellen. Mahtoivat varmaan ilmottaa Vestalle, että kotona ollaan taas ja selvittiin vaarallisesta reissusta voittajina. :D